Itselleni valinnanvapaus on yleensä sen vaikeutta, sillä valintahan voi aina osoittautua vääräksi. Psykologi Barry Schwartzin mukaan en ole yksin. Hän esittää puheessaan vakuuttavasti, miksi länsimaisen yhteiskunnan viljelemä periaate ”enemmän valintoja -> enemmän vapautta -> enemmän hyvinvointia” ei toimi, ja se oikeastaan ajaa meidät voimaan pahoin. Kirjoitankin tämän kirjoitukseni valinnanvapaudesta, sillä olemme mielestäni sekoittaneet sanan vapaus täysin väärään kontekstiin. Kerron lyhyesti Shwartzin ydinajatuksista, mutta suosittelen teitä katsomaan itsekin tuon 20 minuutin pituisen puheenvuoron. Scwartz puhuu kirjastaan The Paradox of Choice, joka ymmärtääkseni sai alkunsa hänen farkkujen ostamiseen liittyvästä kokemuksestaan. Kun ennen farkkuja sai vain yhtä mallia, joka istui huonosti, nykyään erilaisia vaihtoehtoja on hänen mielestään aivan liikaa. Vaikka Schwartz löysikin hienosti istuvat farkut, hänen olonsa ostoksen jälkeen oli huonompi. Miksi?
Shcwartzin pohdinnan tulos on, että valinnanvapaus tekee ihmisistä onnettomia monestakin syystä: Ensinnäkin valinnan tekeminen saattaa olla niin vaikeaa, että koko valinta jää helposti tekemättä, ja vaikka onnistuisikin tekemään valinnan, sitä voi katua. Toisekseen, on helppoa kuvitella kaikkia niitä mahdollisuuksia, jotka valinnan tekeminen sulkee pois, mikä saattaa estää meitä elämästä tässä ja nyt. Valinnanvapaus myös nostaa odotuksiamme siitä, mitä haluamme ja petymme helpommin. Lisäksi Shwartz liittää valinnanvapauden nouseviin masennuslukuihin: Ihminen, jolla ei ole valinnanvaraa syyttää pettymyksestään maailmaa, ja kun taas vapaan valinnan tekevä ihminen pettyy valintaansa, hän syyttää pettymyksestään herkästi itseään. Kolmen pienen lapsen äitinä tämä kaikki kuulostaa järkeenkäyvältä, lapsillahan on myös taipumus tulla kiukkuisiksi, jos valintoja on tarjolla liikaa. En vain ollut ajatellut, että sama koskisi aikuisiakin.
Yhdistetäänpä valinnanvapauden perspektiivi vielä edellisessä kirjoituksessa esiin nostamaani individualisaatioon. Yksilöllisyyttä siis rakennetaan kulutusvalinnoilla, joita on yksinkertaisesti liikaa ja tuo valinnoilla rakennettu yksilöllisyys nähdään minuuden lähteenä. Minkä päällä oikein taiteilemme? Olipa valinnassa sitten kyse suklaapatukasta, stereoista, matkakohteesta, harrastuksista tai vanhemmaksi tulemisesta, valinnan mahdollisuus ei automaattisesti johda onnellisuuteen. Sitä paitsi, kuvastavatko valintamme lopulta enemmän sitä, mitä toivoisimme olevamme kuin sitä, mitä todella olemme? Voivatko parhaatkaan valintamme lopulta tavoittaa sitä, mistä ihmisenä olemisessa on lopulta kyse? Saatamme myös erehtyä luulemaan, että meillä olisi mahdollisuus ja oikeus maalata elämästämme valinnoillamme juuri haluamamme kaltainen kuva.
Schwartz painotti, että valinnanvapaus on toki parempi kuin ei lainkaan valinnan mahdollisuutta, mutta länsimaisessa yhteiskunnassa olemme jo kauan sitten ylittäneet valintojen määrän, jonka jälkeen valinnanvara alkaa syödä onnellisuuttamme. Valinnanvapaus ei ole itsessään paha asia, mutta ei niin absoluuttisen hyväkään kuin mitä helposti kuvittelemme sen olevan. Valintojen ylenpalttinen määrä näyttäisi olevan vapauden sijasta kuin kahleet, jotka sitovat meidät paikallemme ja lamaannuttavat meidät. Pelkäämme, sillä saatamme tehdä väärän valinnan ja katua. Ja mikä pahinta, syyttää siitä vain itseämme.
Valinnanvapauden uskossa saatamme myös kuvitella, että meillä todella olisi vapaus määrätä mitä elämässämme teemme. Vaikka mielenrauhan kannalta näin on hyväkin olla, on tärkeää ymmärtää sen olevan harhakuva. Lopulta eteen tulee kuitenkin hallitsemattomia tai ennalta-arvaamattomia tilanteisiin, jotka saattavat olla tai olla olematta yhteydessä valintoihimme. Noina hetkinä helposti ajattelemme, mitä olisimme voineet tehdä toisin. Saatamme kokea painavaa syyllisyyttä, katumusta ja tuskaa asioista, joihin kuvittelemme voineemme ehkä vaikuttaa. Vaikka voimmekin vaikuttaa asioihin ja meidän pitääkin pyrkiä vaikuttamaan niihin, meillä ei lopulta ole mahdollisuutta päättää elämästä. Mielestäni tämä valinnan”vapauden” maailma tarjoaa meille vastuuta, joka ei kuulu meille. Ketä tämä oikein palvelee?
Jätän vastaamatta omaan kysymykseeni, sillä se vaatisi uuden kirjoituksen. Todettakoon vain, että kulttuurimme ruokkii kuvitelmaa siitä, että vapaus mahtuisi kaupan hyllylle tai brändättyyn minäkuvaan. Tuo on täyttä potaskaa. Kahden kirjoitukseni perusteella näyttääkin olevan helpompi kirjoittaa siitä, mitä vapaus ei ole. Vapaudesta tulee mieleen moniakin asioita, mutta tarkemmin pohdittaessa se tuntuu pyrkivän välttämään kaikenlaisia määritelmiä. Jokaisella on varmasti oma näkemyksensä vapaudesta... Mitä vapaus sinulle merkitsee?
Aion seuraavassa kirjoituksessa hahmotella joitakin viivoja vapauden muotokuvaan, sellaisena kuin minä näen sen nyt. Sen verran aion sanoa, että mielestäni tämä Alan Wattsin puhe kertoo jotain aidosta vapaudesta. Sitä värittää varmuuden sijasta yllätyksellisyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti