Vapaudesta, osa III: Vapaus Olla

Vapaus teemana on askarruttanut minua jo keväästä saakka. Minulla on ollut selvästi tarve vapautua jostakin, mutta mistä? Kysymys ”mitä on vapaus?” vain putkahti jostain mieleeni ja on vaivannut siitä lähtien. Olen etsinyt vastausta ajatuksistani, kirjoista ja luonnosta ympärilläni, mutta edelleenkin siitä kirjoittaminen on vaikeaa. Toisaalta olen jo kahdessa edellisessä kirjoituksessani pedannut itselleni tilaisuuden jakaa mietteitäni teille, joten kaipa nyt on sen aika.

Kun aloin ajatella vapautta, huomasin ensin, että ihmisillä eri tilanteissa saattaisi olla hyvinkin erilainen käsitys vapaudesta. Miten esimerkiksi teini-ikäisen ja mielipidevangin käsitykset vapaudesta eroaisivat? Vapaus alkoi tuntua painostavan subjektiiviselta asialta, vaikka itselläni kuitenkin oli vahva tunne, että kyse on muustakin. Viime aikoina lukemissani kirjoissa vapaus on ollut usein jollain tavalla esillä. Ihmisen vapauden kaipuu ja sen tarve tuntuu olevan pohjattoman syvä ja erottamaton osa luontoamme. En ole kuitenkaan saanut selkeää otetta kenenkään muun vapauskäsityksistä ja ideoista, joten ehkä tämä on juttu, jota ei voi käsittää ilman omakohtaista ihmettelyä. :)

Kerran kävellessäni Kaisaniemen puiston läpi päätin kysyä kysymykseni puilta ympärilläni. Puut eivät ehkä äkkiseltään ajateltuna ole kovinkaan vapaita – nehän seisoa jököttävät maassa vailla mahdollisuutta edes liikkua. Ovatko ne maan vankeja? Oikeastaan tämä käsitys vapauden ja liikkumismahdollisuuksien yhteydestä taitaa olla yhtä vankka kuin käsitys vapauden ja valinnanvapauden yhteydestä toisiinsa. No, vastasivatko puut minulle jotakin? Tunsin olevani rauhallisen viisauden ympäröimä ja mieleni saavutti kaksi sanaa: Vapaus on. Olin hieman ymmälläni, mutta tyydyin vastaukseen. Se tuntui riittävältä.

Aito vapaus on valintojen takana, se on kai jonkinlainen tunne olemassaolosta ja itsensä toteuttamisesta, mutta eri tasolla kuin pelkkä tekeminen. Onko vapaus olemassaoloa täydessä mitassaan, sitä että ihminen käyttää potentiaaliaan ihmisenä, ei kuluttajana tai johonkin muuhun rooliin sidottujen oletusten mukaisesti? Tällöin vapauden riistämistä olisi estää toisten ihmisten mahdollisuus täyden ihmisyyden toteuttamiseen. Tosin se, joka estää toisen olennon vapauden, ei itsekään ole vapaa.

Tässä kirjoittaessani saan oikeastaan paremmin kiinni ajatuksesta, jonka mukaan vapaudutuuaan ihminen on luonnostaan hyvä ja tahtoo vapautta myös toisille. Vapautta ei voi kuitenkaan toiselle antaa, vaan jokaisen täytyy itse löytää esteet oman vapautumisensa tieltä. Meitä ympäröivät olosuhteet kai harvoin tukevat vapautumista, mutta täydellisetkään olosuhteet eivät riitä, ellei ole itse valmis. Lopulta avaimet omaan vapauteen löytyvät siis omista käsistä.

Nyt en enää edes muista, mistä olen lukenut ja mitä, mikä on taas oman pohdintani tulosta. Kaikki vain tuntuu yhtäkkiä selkeämmältä. Tuntuu hyvältä jakaa tämä oivaltamisen hetki kanssanne, ehkä se innoittaa jotain toistakin ottamaan haasteen vastaan. :) Toivottavasti tämä kolmen kirjoituksen sarja on herättänyt ajatuksia. Niitä saa toki mielellään myös jakaa alla kommenttien muodossa.

Ihminen ei ole vapaa tehdessään vain sitä, mikä häntä huvittaa.
Ihminen on vapaa vasta tehdessään sitä, mitä hänen syvin minänsä haluaa.
Syvimpään minään on tie! Pitää sukeltaa syvälle.
- D. H. Lawrence