Kirjoittamiseni lähti liikkeelle noin 5-vuotiaana, kun piirustin harakanvarpailla tarinoita kuvien viereen. Sain myös ensimmäisen päiväkirjani tuolloin, ja koko lapsuus- ja teini-iän täytin niitä ahkerasti. Lukion jälkeiset vuodet ulkomailla kirjoitin matkablogia tutuille. Sitten palasin Suomeen ja perustin perheen. Reilu kaksi vuotta sitten, kun lapsiluku oli juuri kasvanut kolmeen, löysin kirjoittamisen uudelleen.
Toissa keväänä syntyi blogi nimeltä Kauniiseen maailmaan, jonka kirjoittaminen tähtäsi siihen, että oppisin näkemään maailman lasteni tavoin. Siinä oli myös eräs elämänkriisi vahvasti läsnä. Jollakin tavalla maailmani muuttuikin tuossa prosessissa, ja tätä nykyä nautin elämästäni enemmän kokonaisena, aistivana ja tuntevana ihmisenä. Meillä on fyysinen puolemme, keho, joka elää ja kokee. Sillä on paljon muutakin merkitystä kuin kuljettaa pääkoppaamme paikasta toiseen. Kirjoittaminen on minulle tapa jäsentää ajatuksia, mutta toisaalta se inspiroi myös keskittymään tarkemmin jokaiseen hetkeen ja elämään ne syvemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti