Pyhä yksinkertaisuus

Menin eilen siskoni luokse tarkoituksenani levätä hetken luentojen välissä. Olin saanut avaimet ja saavuin tyhjään asuntoon ensimmäistä kertaa, vaikka hän muutti sinne jo vajaa vuosi sitten. Astuessani sisään huomasin heti kauniin harmonisen sisustuksen. Värit ja materiaalit pelasivat yksi yhteen ja yksinkertaisuus antoi tilaa yksityiskohdille. Sininen kaadin puutarjottimella, kyyhkyset vessan seinillä, kynttilänjalkoina toimivat pullot, herätyskello, vanha lihamylly... Koti kuiskii tarinoita, enkä oikein osaa selittää sitä.

Seuraavaksi huomioni kiinnittyi liitutauluun, jolle oli raapustettu kriittistä pohdintaa kehitysmaatutkimukseen liittyen. Askeleet veivät minut kirjahyllylle, jossa hyllyjä koristivat kirjojen lisäksi mustavalkoiset vaarimme ottamat kuvat. Kirjat, kauniisti värien mukaan järjestettynä, sisälsivät vieri vieressä kaikkea Bridget Jonesista Krishnamurtiin ja Coelhoon – ihanan suvaitsevaista! Itse rankkaan takariviin kaikki ”turhat” teokset (tässä ei nyt toki ole B.J:tä tarkoitus arvostella)…

Vasta nyt huomaan lapun sohvalla: ”Tässä mun kotivaatteita, jos housut kiristää ja estää löhöilyä! Teetä ikkunan vieressä avohyllyllä J” Vedän siniset villasukat jalkaani. Keittiössä kohtaan monta iloisen värikästä keittokirjaa ja näin äitinä huomaan suklaapatukoita aivan liian matalalla juuri lasten silmien korkeudella. Nappaan patukan. Ensimmäisen käteen osuvan teepaketin kyljessä lukee espanjaksi: ”el té”. Toimisikohan tämä omassakin kielten oppimisessa?

Keitän kupin teetä ja istahdan miettimään. Herättääpäs tämä koti paljon tunteita! Kiinnitän huomiota rintaa kaiveleviin uusiin tuttavuuksiin kateuteen (miksei mun koti ole tällainen?) ja ahneuteen (haluan tuon esineen/kirjan itselleni), mutta hyväksyn ne osana ihmisyyttäni ja annan niiden jatkaa matkaansa. Nautin rauhassa ihastuksesta ja liikutuksesta, jonka minut ympäröivä kauneus ja tasapaino tuottavat.

Koti voi olla kaunis ja taidolla sisustettu, mutta täällä on selvästi vastassa muutakin. Virtaava energia, rohkeus ja rakkaus. Täällä on helppo hengittää ja inspiroitua. Tyyneys ja virikkeisyys ovat tasapainossa. Täällä kohtaavat uusi ja vanha, valkoinen ja ruskea antavat tilaa väreille ja elämälle.

En muista, milloin viimeksi olisin ollut tilassa, jonka energia olisi ollut näin kutkuttavaa. Olemme viime aikoina olleet niin samalla aaltopituudella, että saan selvästi virtaa samoista asioista. Hänelle se on koti, minulle seikkailu. Tässä tilassa asuu rakkaus ja halu kasvaa.

Ihailen sinua ja sitä Voimaa sinussa.

Jälkisanat: Ennen en lainkaan ymmärtänyt, kuinka paljon ympäröivä tila vaikuttaa meihin, hyvässä ja pahassa. Tällä hetkellä asun kauniissa kodissa, jonka rakkaat ystäväni puolitoista vuotta sitten auttoivat sisustamaan, ja huokailen edelleen sen ihanuutta ja sen tuottamia tunteita. Kaiken lapsiperheen sekamelskan ympäröimänä alla piileskelevä harmonia kuitenkin unohtuu ja niin myös se, että siisteys ja järjestys ovat muutakin kuin vieraiden iloksi tehtäviä asioita. Kaaosta ei voi välttää, mutta on hyvä välillä muistaa, miten pienikin järjesteleminen voi tuottaa rauhallisemman tunnelman.

Toinen asia, josta vierailuni muistutti, on että on olemassa asioita, joiden suhteen ei kannata vain periaatteen vuoksi pihistellä, jos huomio nauliintuu niihin. Näitä ovat kirjat, taide, valokuvat, kauniit esineet (joilla on luonnetta tai kiinnostava tarina) sekä asiat, jotka auttavat ilmaisemaan itseään tai viestivät meille tärkeistä asioista. Näin voi arjessakin helpommin muistaa, mikä on lopulta itselle merkityksellistä. Nyt tuli mieleen, että pitäisi viimeinkin hommata peiliin sisustustarra, joka palauttaa mieleen tärkeän asian: ”Muista hengittää.”