Vapaudesta, osa II: Valinnanvapauden kahleet

Kävelet kauppaan ja vesi herahtaa kielellesi. Vilkaiset nopeasti hedelmiä, mutta nyt ei ole niiden vuoro, jotain makeampaa pitäisi olla. Askeleesi vievät sinut jäätelötiskille, jossa pohdit: raikasta vai oikein kermaista? Suklaista vai jotain lakritsia? Iso tuutti vai pieni luksus? Äh, ehkä karkkiosastolta löytyy jotain. Valtavan hyllyn edessä sydän alkaa jyskyttää ja makeanhimo vie jo melkein näön. Kokonainen levy vai pieni patukka? Tuosta saisi halvalla. Entäs sittenkin karkkipussi? Vai jotain, missä on vähemmän lisäaineita? Rusinat eivät oikein houkuttele... Luomusuklaata? Vai pitäisikö ottaa useampi erilainen... Lopulta käsi vetää summamutikassa Rainbow-patukan, joka vielä kassajonossa vaihtuu kalliimpaan tuotemerkkiin. Kuulostaako tutulta?

Itselleni valinnanvapaus on yleensä sen vaikeutta, sillä valintahan voi aina osoittautua vääräksi. Psykologi Barry Schwartzin mukaan en ole yksin. Hän esittää puheessaan vakuuttavasti, miksi länsimaisen yhteiskunnan viljelemä periaate ”enemmän valintoja -> enemmän vapautta -> enemmän hyvinvointia” ei toimi, ja se oikeastaan ajaa meidät voimaan pahoin. Kirjoitankin tämän kirjoitukseni valinnanvapaudesta, sillä olemme mielestäni sekoittaneet sanan vapaus täysin väärään kontekstiin. Kerron lyhyesti Shwartzin ydinajatuksista, mutta suosittelen teitä katsomaan itsekin tuon 20 minuutin pituisen puheenvuoron. Scwartz puhuu kirjastaan The Paradox of Choice, joka ymmärtääkseni sai alkunsa hänen farkkujen ostamiseen liittyvästä kokemuksestaan. Kun ennen farkkuja sai vain yhtä mallia, joka istui huonosti, nykyään erilaisia vaihtoehtoja on hänen mielestään aivan liikaa. Vaikka Schwartz löysikin hienosti istuvat farkut, hänen olonsa ostoksen jälkeen oli huonompi. Miksi?

Shcwartzin pohdinnan tulos on, että valinnanvapaus tekee ihmisistä onnettomia monestakin syystä: Ensinnäkin valinnan tekeminen saattaa olla niin vaikeaa, että koko valinta jää helposti tekemättä, ja vaikka onnistuisikin tekemään valinnan, sitä voi katua. Toisekseen, on helppoa kuvitella kaikkia niitä mahdollisuuksia, jotka valinnan tekeminen sulkee pois, mikä saattaa estää meitä elämästä tässä ja nyt. Valinnanvapaus myös nostaa odotuksiamme siitä, mitä haluamme ja petymme helpommin. Lisäksi Shwartz liittää valinnanvapauden nouseviin masennuslukuihin: Ihminen, jolla ei ole valinnanvaraa syyttää pettymyksestään maailmaa, ja kun taas vapaan valinnan tekevä ihminen pettyy valintaansa, hän syyttää pettymyksestään herkästi itseään. Kolmen pienen lapsen äitinä tämä kaikki kuulostaa järkeenkäyvältä, lapsillahan on myös taipumus tulla kiukkuisiksi, jos valintoja on tarjolla liikaa. En vain ollut ajatellut, että sama koskisi aikuisiakin.

Yhdistetäänpä valinnanvapauden perspektiivi vielä edellisessä kirjoituksessa esiin nostamaani individualisaatioon. Yksilöllisyyttä siis rakennetaan kulutusvalinnoilla, joita on yksinkertaisesti liikaa ja tuo valinnoilla rakennettu yksilöllisyys nähdään minuuden lähteenä. Minkä päällä oikein taiteilemme? Olipa valinnassa sitten kyse suklaapatukasta, stereoista, matkakohteesta, harrastuksista tai vanhemmaksi tulemisesta, valinnan mahdollisuus ei automaattisesti johda onnellisuuteen. Sitä paitsi, kuvastavatko valintamme lopulta enemmän sitä, mitä toivoisimme olevamme kuin sitä, mitä todella olemme? Voivatko parhaatkaan valintamme lopulta tavoittaa sitä, mistä ihmisenä olemisessa on lopulta kyse? Saatamme myös erehtyä luulemaan, että meillä olisi mahdollisuus ja oikeus maalata elämästämme valinnoillamme juuri haluamamme kaltainen kuva.

Schwartz painotti, että valinnanvapaus on toki parempi kuin ei lainkaan valinnan mahdollisuutta, mutta länsimaisessa yhteiskunnassa olemme jo kauan sitten ylittäneet valintojen määrän, jonka jälkeen valinnanvara alkaa syödä onnellisuuttamme. Valinnanvapaus ei ole itsessään paha asia, mutta ei niin absoluuttisen hyväkään kuin mitä helposti kuvittelemme sen olevan. Valintojen ylenpalttinen määrä näyttäisi olevan vapauden sijasta kuin kahleet, jotka sitovat meidät paikallemme ja lamaannuttavat meidät. Pelkäämme, sillä saatamme tehdä väärän valinnan ja katua. Ja mikä pahinta, syyttää siitä vain itseämme.

Valinnanvapauden uskossa saatamme myös kuvitella, että meillä todella olisi vapaus määrätä mitä elämässämme teemme. Vaikka mielenrauhan kannalta näin on hyväkin olla, on tärkeää ymmärtää sen olevan harhakuva. Lopulta eteen tulee kuitenkin hallitsemattomia tai ennalta-arvaamattomia tilanteisiin, jotka saattavat olla tai olla olematta yhteydessä valintoihimme. Noina hetkinä helposti ajattelemme, mitä olisimme voineet tehdä toisin. Saatamme kokea painavaa syyllisyyttä, katumusta ja tuskaa asioista, joihin kuvittelemme voineemme ehkä vaikuttaa. Vaikka voimmekin vaikuttaa asioihin ja meidän pitääkin pyrkiä vaikuttamaan niihin, meillä ei lopulta ole mahdollisuutta päättää elämästä. Mielestäni tämä valinnan”vapauden” maailma tarjoaa meille vastuuta, joka ei kuulu meille. Ketä tämä oikein palvelee?

Jätän vastaamatta omaan kysymykseeni, sillä se vaatisi uuden kirjoituksen. Todettakoon vain, että kulttuurimme ruokkii kuvitelmaa siitä, että vapaus mahtuisi kaupan hyllylle tai brändättyyn minäkuvaan. Tuo on täyttä potaskaa. Kahden kirjoitukseni perusteella näyttääkin olevan helpompi kirjoittaa siitä, mitä vapaus ei ole. Vapaudesta tulee mieleen moniakin asioita, mutta tarkemmin pohdittaessa se tuntuu pyrkivän välttämään kaikenlaisia määritelmiä. Jokaisella on varmasti oma näkemyksensä vapaudesta... Mitä vapaus sinulle merkitsee? 

Aion seuraavassa kirjoituksessa hahmotella joitakin viivoja vapauden muotokuvaan, sellaisena kuin minä näen sen nyt. Sen verran aion sanoa, että mielestäni tämä Alan Wattsin puhe kertoo jotain aidosta vapaudesta. Sitä värittää varmuuden sijasta yllätyksellisyys.

Vapaudesta, osa I: Yksilöllisyyden ansa

Minua on viime aikoina mietityttänyt vapaus. Se on selvästi meille tärkeä arvo, mutta onko sillä jokin yleispätevä merkitys? Kuitenkin tuntuu, että vapaus merkitsee jokaiselle eri asioita. Kulttuurissamme vallitsee erittäin vahva yksilöllisen vapauden eetos, joka ilmenee tavassamme pyrkiä lisäämään hyvinvointia lisäämällä yksilöllistä valinnanvapautta. Jokseenkin kyllästyneenä tähän ajattelumalliin päätin aloittaa muutaman kirjoituksen sarjan, jossa pohdiskelen yksilöllistymistä, vapautta ja onnellisuutta. Teksti on aiemmista blogikirjoituksistani poikkeavaa, mutta on herkullista kokeilla jotain uutta. J

Aloitetaan siitä yksilöllistymisestä. Oletko huomannut, että se on kaikkialla ympärillämme? Meidän pitää osata brändätä itsemme ja näyttää muille, millä tavalla juuri minä erotun muista, millä tavalla juuri minä olen erityinen ja tärkeä. Mikä on minun (menestys)tarinani? Vasta nämä tarinat ja illuusiot tekevät meistä kiinnostavia ja jonkin arvoisia. Jokainen toki tarvitsee kokemuksen hyväksynnästä, mikä tekee tästä ymmärrettävää, mutta ansaitsisimmeko kuitenkin jotain parempaa?

Filosofi Veli-Matti Värri kirjoittaa, että kova markkinatalous ja kilpailu hajottaaa yhteisöllisyyden ja pakottaa ihmiset luomaan identiteettinsä itsestään, egostaan. Tämä vahvistaa hänen mukaansa individualismin, egoismin ja narsismin kulttuuria. Mielestäni tämä kulttuuri on jo mennyt täysin överiksi ja ihmiset alkavat herätä todellisuuteen, jossa näennäinen vapaus onkin ollut vain verho, joka on peittänyt todellisen vallankaappauksen. Valinnanvapaudesta kirjoitan lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Onhan se hienoa osoittaa valinnoillaan olevansa joku, joka ei ole aivan tavallinen. Itsekin huomaan toteuttavani tätä monella elämänalueella, ja sehän tässä pänniikin. Egoismi on niin cool, pop ja in, että kaiken tämän keskellä tuntuu täysin vanhanaikaiselta kuulua johonkin, mihin me kaikki kuulumme - olla aivan yhtä tavallinen kuin maailman erikoisin ihminen. En kiellä, ettemmekö olisi yksilöitä jokainen, mutta olemme myös osa jotain suurempaa. Onhan jokainen aaltokin erilainen, mutta meri on silti yksi.

Yksilöllisyyden ylikorostaminen tekee ihmiset onnettomiksi, sillä tunnemme sen keskellä olevamme erillisiä palasia, joista jokainen on lopulta aivan yksin. Kaipuumme sosiaalisuuteen ja muiden hyväksyntään on erottamaton osa ihmisyyttä, mutta kulttuurimme toimii tätä ominaisuutta vastaan luomalla kilpailua ja epäluuloa ihmisten välille. Kiinnittämällä identiteettimme egoomme luomme arvottomuutta, sillä alamme jatkuvasti verrata itseämme muihin. Joku osaa brändätä itsensä houkuttelevammaksi kuin toinen, mutta sisällä jokainen on kuitenkin ihminen: haavoittuva ja kaipaa hyväksyntää. Haavoittuvuutemme on tosin kulttuurissamme heikkoutta, joten sitä piilotellaan sosiaaliselta näyttämöltä viimeiseen asti.

Lopetan tähän Veli-Matti Värrin sitaattiin, sillä mielestäni se summaa hyvin sen, mitä tälle mätäpaiseelle olisi tehtävä: ”Meidän pitää palauttaa yhteiskuntaan persoonan arvo, eikä sillä ole mitään tekemistä rajoittamattoman yksilön vapauden ja egon kaikkivoipaisuuden kanssa. On palautettava toisen ihmisen kunnioittaminen, sekä sen ymmärtäminen että yhteisölliseen elämiseen kuuluu heikkoutta ja haavoittuvuutta. Tarvitsemme kipeästi armon ymmärtämistä ihmisen olemisen perustekijänä. On pitkä tie päästä takaisin kohti nöyryyttä.”

Elämän ihme

Sinulla on silmät, suu ja korvat. Sinulla on kädet ja jalat, jotka liikkuvat ja niiden päässä pikkiriikkiset sormet ja varpaat. Voimme nähdä aivokäyräsi ja sinulla on sydän, joka lyö yli 160 lyöntiä minuutissa. Sinä olet kolmekymmentäviisi millimetriä pitkä ja painat kolmisen grammaa. Kuka sinä oikein olet?

Kaksi solua päätyy yhteen ja ne tietävät, mitä niiden on tehtävä. Ensin ne jakautuvat uudestaan ja uudestaan eriyttäen tehtäviään uusille soluille, jotka taas tietävät, mitä niiden on tehtävä. Nuo solut jatkavat erikoistumistaan, kunnes kahdeksassa viikossa voimme nykyajan teknologian avulla tunnistaa, että kohdussa kellii meidän mittapuumme mukaan täydellinen ihmisen pienoismalli. Ihmettelemme ja ihastelemme tätä elämän suurta ihmettä ja mysteeriä.

Alan Watts oli brittiläinen filosofi, kirjailija ja luennoitsija, joka toi idän filosofiaa länsimaalaisten tietoisuuteen. Watts piti vääränä yleistä käsitystämme, jonka mukaan synnymme maailmaan. Hän oli sillä kannalla, että synnymme maailmasta. Kasvamme maailmankaikkeudesta kuten puun lehdet kasvavat sen oksista. Kuka sinä pieni kohdussa kellivä olento siis olet?

Sinä olet tietoisuus.

You are an aperture through which the universe is looking at and exploring itself.

-Alan Watts

Psst: Inspiraationa tähän ei ollut oma kokemus, vaan läheiseni ultraäänitutkimus, johon pääsin osallistumaan. Olipas unohtumaton hetki!