Uusi vuosi ja uudet kujeet, vai mitä? No,
itselläni on sen verran pitkäjänteinen projekti meneillään, että sama meno
jatkukoon tänäkin vuonna. Tahdon kasvaa suuremmaksi ihmiseksi, kokonaiseksi
naiseksi, johon mahtuvat suuret ja pienet tunteet, ne kurjatkin. Tahdon tulla
edelleen rohkeammaksi, kulkea valitsemaani polkua eteenpäin luottaen, että se
on minulle hyväksi. Tahdon uskaltaa jatkaa tietä kohti suurimpia unelmiani:
kirjoittaa ja olla läsnä niin itselleni kuin ihmisille ympärilläni. Tahdon
oppia olemaan paremmin läsnä myös kehossani ja kuunnella sen tärkeitä viestejä,
tahdon tuntea itseni päästä varpaisiin - olla olemassa.
Tämä mahtipontinen lista sisältää eräänlaisen
paradoksin: vaikka nämä asiat kuulostavat hankalilta, työ niiden
saavuttamiseksi on mahdollista tehdä hyvin pitkälle tavallisen arjen
tavallisissa pikku tilanteissa. Ei tarvita aikaa tai valtavaa kapasiteettia
ryhtyä itsensä kehittämiseen, tarvitaan vain aito halu ja motivaatio kasvaa
ihmisenä. Kivut, joita kasvamiseen liittyy, ovat kurja sivuoire, mutta
niidenkin kanssa oppii elämään. Voin jo todeta itselleni: ”nyt on paha olla,
mutta pian on jo parempi.” Ja niin se aina menee. Tärkeintä on antaa tunteiden
tulla ja mennä, ja todella uskaltaa elää
ne. Niin henkinen kuin fyysinenkin kipu on vain kehon reaktio, eikä se tee pahaa,
vaikka tuntuukin siltä.
Itselleni tärkein taito on ollut tiedostamisen
kehittäminen, missä meditaatio on auttanut huomattavasti. Se on monessa
tilanteessa auttanut asettumaan ikään kuin itsensä ulkopuolelle ja
havainnoimaan, mistä on kyse. Tiedostaminen on nimenomaan taito, sillä
tilanteet menevät nopeasti ohi ja ilman tiedostamista itselläni seurauksena on
joko tunneperäinen pakeneminen tai vahingollisten ajatusmallien käyttö. Olen
kärsinyt näistä noidankehistä riittävästi elämässäni ja nyt on aika asettaa
tunteet ja ajatukset niiden omalle, sinänsä arvokkaalle paikalleen. Enää minun
ei vain tarvitse antautua niiden vietäväksi, sillä tiedostaminen ja hyväksyminen
tarjoavat uuden tavan elää. Antaa kaiken tulla, antaa sen mennä, näin on hyvä.
Olen tässä, hengitän. Mindfulness ja buddhalaisuus ovat tulleet vahvasti mukaan
elämääni, ja koen niiden tarjonneen työkaluja elämässä selviytymiseen ja
etenkin siitä nauttimiseen.
Kohta jo saakin kilistellä laseja
rakettien paukkeessa! Olkoon ensi vuosi minkälainen sitten onkaan, otetaan
vastaan se, mitä elämällä on annettavanaan. Ei kuitenkaan antauduta täysin kohtalon
armoille. Jokainen kantaa sisällään jotain hyvää, jotain aitoa, jota voimme
rakastaa ja kasvattaa. Hyvää uutta vuotta 2013!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti